Toinen oma koirani, cockerspanieli Ronja. |
Kuten aiemmin sanottua, minulla on ollut koiria pitkän aikaa jo. Ne ovat aina kulkeneet lenkeillä mukana ja olleet muutenkin elämäni tärkeimpiä seuralaisia. Niiden kanssa on tehty ja koettu paljon. Koirat on olleet minun henkireikäni. Ensimmäisen oman koirani sain kymmenvuotiaana ja siitä lähtien minulla on aina ollut karvakuono kaverina. Tämän hetken uskottuni on kooikerhondje Hiisi. Hiisi on vuoden vanha uros, jonka kanssa ollaan aloitettu agilityn ja tokon treenaaminen. Joitakin näyttelyitäkin kierretään kesällä ja syksyllä. Hiisin kanssa ollaan tehty paljon kävelylenkkiä, mutta juoksemaan en ole sitä ottanut mukaan. Ihan säästääkseni sen lonkkia ja toisekseen tykkään keskittyä edelleen täysin treenaamiseen ja minusta tuntuu, että koiran mukanaolo häritsisi itse treeniä liikaa. Olenpa erakon oloinen tyyppi... Mutta arvostan yksinäisyyttä ja yksin tehtäviä lenkkejä.
Maija-cockerin kanssa agilitykisoissa. |
Rilla-coceri |
Hiisi on todella nopea oppimaan ja mahdottoman miellyttämisenhaluinen. Tosi sähäkkä tarvittaessa, mutta kotona ihanan rauhallinen. Pidän kovasti Hiisin luonteesta, mielestäni se on aika helppo koira. Muiden koirien ja ihmiseten kanssa Hiisi on niin rauhallinen ja kiltti. Uskon, että siitä tulee hyvä agility- ja tokokoira. Minulle Hiisistä on tullut todella tärkeä ja luulen, että joskus maailmassa minulla tulee olemaan toinenkin kooikerhondje.
Hiisi ensimmäisessä näyttelyssään |
Hiisi agilitytreeneissä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti