Sykkivää elämää

Tuntuu, että aivot sulaa kun on näin kuuma. En nauti ollenkaan "kesäkeleistä". Mun mielestä olisi paljon kivempaa vietellä kesää, jos lämmöt heiluis jossain 10-20 asteissa ja aurinko paistaisi harvakseltaan. Ei kuumilla keleillä yksinkertaisesti jaksa heittää lenkkiä. Hiisi-parkakin on ihan läkähdyksissä villojensa kanssa.

Aamulenkiltä viileiden kelien aikaan.

Normaalioloissa kun tulee lenkkeiltyä, teen aamuaerobisen kävelylenkin suunnilleen viitisen kertaa viikossa. Kävelylenkki on siis peruskunnon kohotusta. Lisäksi juoksen "vauhtilenkin" (vauhtikestävyys) kaksi-kolme kertaa ja intervallilenkin (maksimikestävyys) kerran viikossa.

Kävelylenkin pituus vaihtelee päivästä riippuen, eli onko minkä verran muuta treeniä suunnitelmissa tehdä, eli 30:sta minuutista kahteen tuntiin. Vauhtilenkkiin kuuluu 15 minuutin lämmittely ja toinen vartti menee loppuverkkaan. Itse juoksuosuus on 30 minuuttia. Intervallilenkin lämpät ja loppuverkat on parisenkymmentä minuuttia ja vedot palautuksineen kestää yhteensä 40 minuuttia: 10x3min vetoja, joiden välissä minuutin palauttelut.

Olen käyttänyt sykemittaria nyt ahkerasti ja olen huomannut, että kunto kohoaa paljon tehokkaammin sen avulla, kuin ilman sitä. Lisäksi se auttaa hyvin hahmottamaan omia sykealueita ja kuulemma myöhemmin pystyy jo arvioimaan oman sykkeenkin jopa ilman mittaria. Itse olen laskenut maksimisykkeen ja sykealueet lenkeille sen "karkean" laskukaavan mukaan. Eli esimerkiksi maksimisyke: 220 - oma ikä. Minun sykealueet: maksimisyke 194, peruskunto 113-136, vauhti 136-165, maksimi 165-194.

Olen siis todella ollut tyytyväinen tähän Suunnon sykemittariin! Ainut miinus, minkä olen havainnut, on sykevyössä. Se tuntuu ottavan ainakin alkulenkistä tosi herkästi tärinästä "sykkeitä", eli nostaa sykkeet mittarissa korkeammaksi kuin mitä ne todellisuudessa on. Lisäksi joskus tietyissä liikkeissä tai asennoissa, esim kyykyissä ja maastavedoissa, vyö hävittää sykkeen. Mutta toisaalta, olen diggaillut niin paljon, että ei nuo pienet ongelmat oikeesti tunnu missään. Suosittelen kyllä hankkimaan mittarin!

Uutta potkua!

Olen kiinnostunut kaikesta uudesta ja haluan kokeilla erilaisia asioita. Usein tykkään tehdä empiirisiä kokeita ja testata varsinkin omaan kroppaan ja mieleen vaikuttavia asioita. Olen pitänyt aikain saatossa muutaman kerran kolmen päivän vesipaastoa vieroittaakseni itseni sokerista. Kyllä muuten toimii! Mutta en suosittele kenellekään, jolla olisi pienintäkään taipumusta minkään asteiseen syömishäiriöön. Olen ollut vegaani eripituisia aikoja elämässäni. Muitakin kokeiluja on ollut. Nyt olen kokeillut diettaamista, höllempää ja vähän tiukempaa. Voin sanoa, että molemmat tyylit ovat kaikkien toteutettavissa. Dieetin onnistuminen on loppupeleissä kiinni omasta itsestä ja tahdonvoimasta. Jos on halua dietata, niin antaa palaa!

Nyt olen taas löytänyt jotain uutta kokeilemisen arvoista! Olen viimeaikoina perehtynyt  tähän mielenkiintoiseen ja paljon puhuttaneeseen elämäntapaan. Käytännössä tämä elämäntapa vaikuttaa tavoitteisiini vain vähän. Olen päättänyt olla tavoittelematta tiettyä painoa, vaan kokonaisvaltaista hyvinvointia ennen sitä. Peilistä katsomalla tiedän, milloin olen itselleni sopiva. Vaikka muutan elämäntapaani, ei se tarkoita, ettenkö vielä tavoittelisi unelmiani, tavoitteitani. Hetken mietin ja soimasin itseäni, että nyt olet luovuttaja, kun et vie tätä projektia ensin loppuun ja kokeile sitten vasta jotain uutta. Mutta tulin siihen tulokseen, että oikeasti tämä onkin ajatusten ja tekemisten järkeistämistä.

Ainut ongelma minulla tässä on, että haluaisin siirtyä tähän uuteen elämäntapaan kertarysäyksestä, mutta minulla on vielä paljon ruoka-aineita tästä nykyisestä elämäntyylistäni jäljellä, enkä ole ihminen, joka heittää ruokaa pois. Oletettavasti siirtymä siis tapahtunee liukumalla. Toisaaltahan se voi olla hyväkin asia, siinä tapauksessa tämä siirtymä voikin olla helpompi ja kokeilu pidempiaikainen. Olen siis päättänyt kokeilla vasta tätä uutta asennetta kuukauden ajan ja tutkia, kuinka se vaikuttaa terveyteeni. Olen ihan hepuleissani tästä ja into kokeilla on huipussaan! Lisää tulossa myöhemmin.

Lenkkikaveri

Tykkään paljon heittää lenkkiä. Kävellen, juosten ja apuvälineitä käyttäen. Tarkoitan siis pyörää ja rullalauistimia... En muista milloin viimeksi olisin saanut seuraa lenkille. Olisi tavallaan ihan kiva käydä jonkun kanssa lenkillä. Pyörälenkki, rullailulenkki tai esimerkiksi kävelylenkki on sellaisia, että silloin voi höpötellä liikkumisen lomassa. Toisaalta taas. Olisin varmaan huonoa lenkkiseuraa ainakin juosten, sillä tykkään juosta omaan tahtiini ja en tykkää puhua treenatessani. Olisko sitten kellään kivaa kun pitäis kaikessa hiljaisuudessa paahtaa menemään niin? Lenkkeilyllä luonnon keskellä on kaiken lisäksi minulle erityisen terapeuttinen vaikutus. Siellä viimeistään tulee hiljennyttyä omiin ajatuksiini ja pohdittua maailman menoa.

Toinen oma koirani, cockerspanieli Ronja.

Kuten aiemmin sanottua, minulla on ollut koiria pitkän aikaa jo. Ne ovat aina kulkeneet lenkeillä mukana ja olleet muutenkin elämäni tärkeimpiä seuralaisia. Niiden kanssa on tehty ja koettu paljon. Koirat on olleet minun henkireikäni. Ensimmäisen oman koirani sain kymmenvuotiaana ja siitä lähtien minulla on aina ollut karvakuono kaverina. Tämän hetken uskottuni on kooikerhondje Hiisi. Hiisi on vuoden vanha uros, jonka kanssa ollaan aloitettu agilityn ja tokon treenaaminen. Joitakin näyttelyitäkin kierretään kesällä ja syksyllä. Hiisin kanssa ollaan tehty paljon kävelylenkkiä, mutta juoksemaan en ole sitä ottanut mukaan. Ihan säästääkseni sen lonkkia ja toisekseen tykkään keskittyä edelleen täysin treenaamiseen ja minusta tuntuu, että koiran mukanaolo häritsisi itse treeniä liikaa. Olenpa erakon oloinen tyyppi... Mutta arvostan yksinäisyyttä ja yksin tehtäviä lenkkejä.

Maija-cockerin kanssa agilitykisoissa.

Rilla-coceri

Hiisi on todella nopea oppimaan ja mahdottoman miellyttämisenhaluinen. Tosi sähäkkä tarvittaessa, mutta kotona ihanan rauhallinen. Pidän kovasti Hiisin luonteesta, mielestäni se on aika helppo koira. Muiden koirien ja ihmiseten kanssa Hiisi on niin rauhallinen ja kiltti. Uskon, että siitä tulee hyvä agility- ja tokokoira. Minulle Hiisistä on tullut todella tärkeä ja luulen, että joskus maailmassa minulla tulee olemaan toinenkin kooikerhondje.

Hiisi ensimmäisessä näyttelyssään

Hiisi agilitytreeneissä.

Lepää, lepää, lepää... LEPÄÄ NYT!

Jeppis. Tuntuupa turhalta vaan olla. Mun mantra on tänään ollukin: lepää, lepää, lepää...
Käytiinhän me hurjan jännittävällä kaupunkiretkellä linja-autolla. Oltiin jo kymmentä vaille yhdeksän keskustassa ja sitten mietittiinkin, että mitkäs paikat siellä onkaan silloin auki. No aika lailla vaan muutamat! Kymmeneltä vasta suurin osa liikkeistä aukesi, joten kulutettiin sitten kiertelemällä paikkoja se ensimmäinen tunti. Yhdeltätoista oltiinkin sitten jo kotona, että aika nopsaan me lopulta ne ostoslistalla olleet kamat hommattiin.
Elikkä! Stadiumista vihdoin ne rullattimet ja kyllä on muuten mageet! Sunnuntaina sitten pääsee testailemaan niitä... Samalla tarttui laukku sieltä mukaan, kun nyt sattui olemaan alennuksessa. Punnitse- ja säästä -kaupasta haettiin taas kuukauden pähkinät! Uuh!
S-ryhmän kauppoja kovasti kartan, mutta tänään lipsahti vähän ja kävin ostamassa huulirasvaa ja testaukseen anti-stress -kasvonaamion. Lisäksi meidän piti käydä apteekista hakemassa vesirokkosalvaa, kun lapsi lienee sairastunut vesirokkoon. Hyvä, että nyt eikä myöhemmin!



Saalis. Polttelis jo rullikset!



Kahdeltatoista käytiinkin sitten jo pienelle päivälevolle. Itsellekin olisi uni ihan hyvin maittanut, mutta aattelin yöunen tulevan helpommin, jos en päivällä nuku.
Sit olikin jo aika lähteä hierontaan. Jännitti aika lailla mennä sinne, edellisestä hieronnasta (viitisen uotta takaperin) ei jäänyt hirveen miellyttäviä muistikuvia. Tähän oli varattu tunti aikaa koko kropalle. Kun hieroja alkoi työstää ylävartaloa, tultiin siihen tulokseen, että koko tunti käytetään yläkropalle ja seuraavalla kerralla sit jalat. Tuskallista oli maata siinä varsinkin, kun hartiat, niska ja rintalihakset hierottiin. Vaan ei ollut niin paha kuin muistin! Varasin jopa uuden ajankin ensi viikolle. Tosi miellyttävä kaiken kaikkiaan oli kokemus. Vaikka hieronnan jälkeen oli pikkuisen pöllämystynyt olo. Se kuulemma johtuu siitä, että yläruumiin veri alkaa virtaamaan kunnolla ja ihan sinne hemisfääreihin saakka. Nyt pitää vaan muistaa juoda paljon vettä ja siirtää huominen ylävartalo -treeni ylihuomiselle.
Kävin Jyväskylän hierojakoulussa, suosittelen kyllä! Tunti maksoi 35€.

Kun nyt olen päättänyt vaan olla tänään, niin ei hirveesti haitannut, että unohdin ostaa keittiövaakaan patterit. Tästä voisi tulla hyvä tapa lepopäivälle: en punnitse ruokia. Aika hyvin ne menee jo silmämääräisesti mittaamalla nimittäin. Silti tulee paljon punnittua. Mut tosiaan, jos lepopäivänä lepäis siinäkin mielessä.
Hirveen paljon himottais nyt lähteä tuonne yöelämään vähän rillulle. Londonissa, paikallisessa menomestassa (apua! Minusta on tulossa vanha, tuohan on jo ihan laiton sana!), olis tänään esiintymässä Jannika B., Katseessa olis jotain tosi mielenkiintoisen kuuloista livemusaa, sekä myös yhdessä suosikki pubissani, Hemingway'sissä on kuulemma jotain live rallatusta. Ai jai, kun menojalkaa kutittais! Mutta kroppa ja mieli vaan huutaa sitä lepäämistä. Mmmm... Mantraa... Taidan laittaa tämän illan aktiviteetit aluille. Game of Thrones ja Coca Cola Zeroa! Jeah, nyt on hyvä. Tai oikeastaan, jos jotain pitäisi parantaa, niin Cokiksen tilalla olis tietty Pepsi Maxia. Levollista iltaa minulle! Ja kaikille!




Seikkailumielellä hyppy tuntemattomaan!



Kuolevainen

Argh! Miten voi olla, että ei mieli usko kehon vanhenevan? Nuorempana ei "tarvinnut" lämmitellä, ei venytellä, käydä hieronnassa tai muutenkaan miettiä kehonhuoltoa. Vaan nytpä pitää. Nyt piruvie muuten pitääkin! Vasta kirjoittelin, kuin minulla oli kinttu kipeänä kevään (revähdys tai tulehdus) ja kuin oikea olkapää kipeytyi viimeviikolla. Jepjep. Eilen en laiskuuttani viitsinyt pesäpallossa lämmitellä ja kuinkas sitten kävikään... Nilkat ne muljusivat ja nivuset paukkasivat. Tämä päivä onkin sitten vähän kinkkailemalla menty, uskoisin huomenna olevani kuitenkin jo tikissä! Toivoisin...

Olen aina ollut niin pahvi, että en ole jaksanut yhtään arvostaa kehonhuoltoa, eli toisin sanoen omaa kehoani. Mielestäni venyttely on aina ollut ihan turhaa ja tosi puuduttavaa. Hieronnassa olen kerran käynyt ja se oli niin tuskaisa kokemus, että olen vältellyt sittemmin. Alkulämpät ja loppuverkat on olleet vaan turhaa ajan haaskausta, aina on ollut mukamas niin kauhea kiire, ettei ole ehtinyt. Mukamas.
Ja mikä ehkäpä tärkeintä, se lepo. Enpä muista milloin olisin pitänyt ihan oikeaa lepopäivää ja vaan levännyt. Huhhuh. Sit vielä se toisenlainen lepo: nukkuminen. Olisi erityisen suotavaa nukkua 8+ tuntia yössä. Mutta täytyy sanoa, että en ole sitäkään noudattanut varmaan viimeiseen kahteen vuoteen. Nyt on minun yöuneni kuitenkin parempaan suuntaan jo menossa, sillä unta riittäisi ja olen aikaistanutkin nukkumaanmenoani. Pienin askelin lähemmäs levollista mieltä!

Stressaaminen on myös ollut vahvasti läsnä elämässäni viimeisen kolmen vuoden aikana. Milloin mitäkin asiaa on pitänyt murehtia. Olen huomannut sen vaikuttavan niin moneen asiaan elämässäni. Nyt olen pyrkinyt pikuhiljaa sietämään ja käsittelemään stressiä, sekä poistamaan ja vähentämään stressiä aiheuttavia asioita elämässäni.




Kuten jo sanottua, perjantaina on minulla lepopäivä. Olen jo hankkinut paljon DVD:itä katsottavaksi, esimerkiksi sain hyppysiini Game of Thronesin ensimmäisen tuotantokauden. Ihan vaan sen takia, että minua kiinnostaa nähdä miksi porukka mesoaa siitä niin paljon. Perjantaille olen myös varannut kokohieronnan itselleni, jaiks! Vähän jännittää, että kuinka se sattuu ja mikä on fiilis sen jälkeen. Lauantaina taasen olen päättänyt hiukan hemmotella itseäni, ystävä hyvä leikkaa hiukseni - jeejee! 




Nyt on siis ihan tosi oikeesti alettava pitämään huolta itsestään. Tässä lupauksia itselleni:

1. Pyhitän viikosta yhden päivän totaalisesti levolle.
2. Nukun vähintään kahdeksan tunnin yöunet joka yö.
3. Lämmittelen kunnolla ennen jokaista urheilusuoritustani, sekä teen hyvät loppuverkat aina jälkeen jokaisen suorituksen.
4. Opettelen venyttelemään 2-3 kertaa viikossa.
5. Alan käymään säännöllisesti hieronnassa.
6. Hankin sen pirun Foam Rollerin. Ja käytän sitä!

Mitä on tullut tehtyä

Juhannus se ol' ja män'. Vietettiin juhannus vanhempien luona saunoen ja syöden. Vähän tuli myös tehtyä puuhommia ja treenattuakin, onneksi! Kävin heittämässä lenkkiä ja tein kädet ja jalat porukoiden salilla. Lisäksi puuhommissahan tuli omanlaistaan treeniä paahdettua lähes neljä päivää...



Juhannuksen lenkkihellu

Hankin viime viikolla pesisräpsän, sykevyön sekä vastuskumpparin. Niitä testailin innoissaini viikonlopun aikana. Sykevyö ja -mittari saivat paikan jo kättelyssä sydämestäni! Olen ihan mielissäni alkanut nyt seuraamaan sykkeitä lenkeillä ja ihmettynyt keksinnön mahtavuudesta. Pitänee paneutua tähänkin myöhemmin lisää...

Porukoiden salilla tein kädet perjantaina ja luultavasti pystysoudussa hajotin oikean olkapääni. Tai oikeastaan hajallehan se on mennyt jo aikaisemmin lumilautailussa, mutta kipeytyi nyt sitten pitkästä aikaa, kun rasittui vähän väärällä tavalla. Nyt alkaa jo tuntua ihan hyvältä onneksi. Jalkatreenissä testailin joissain liikkeissä vastuskuminauhaa. Ihan jees, mutta kaipaa vielä harjoittelua... Räpsä on nyt pehmityksen alla. Ostin J-pesiksen junnuräpsän paikallisesta Sporttidivarista.

Maanantaina kävin taas pitkästä aikaa salilla ja kylläpä vaan oli ihan mahtava fiilis taas! Vuorossa oli selkä, rinta ja vatsa. Vatsatreeniä täytyisi nyt radikaalisti muuttaa, koska ei tunnu tulevan kunnon poltetta nykyisellä. Tässä on vatsarutistukset taljassa, kierrot levypainolla ja hoover. Kiertona 4xmax. Ehkä teen jotain väärin, mutta siltikin pakko vaihtaa! Huomenna onkin jalkapäivä. Mahtavaa, oon ihan fiiliksissä kun pääseepi taas treenaamaan kunnolla. Flunssa on nyt ollut parisen viikkoa päällä, mutta pikku hiljaa alkaa olo olemaan normaali siltä osin. Muutoinhan en koskaan ole normaali.



Juhannusleluni!


Hurjan nopeasti päivät kuluu. Tässä tämän viikon liikuntahommat:

Maanantai: Aamuaerobinen 2h, sali (lämmittelyt + selkä, rinta, vatsa) 2h.
Tiistai: Aamuaerobinen 2h, vauhtilenkki (lämmittelyt 30min Hr 116-136) 30min Hr 136-165, sekä illalla vielä tunnin verran pesistä.
Keskiviikko: Aamuaerobinen 2h, sali (lämmittelyt + jalat) 2h, sekä illalla pientä agilitytreeniä.
Torstai: Aamuaerobinen 2h, vauhtilenkki (lämmittelyt 30min Hr 116-136) 30min Hr 136-165, sekä vähän käsiä kotona.
Perjantai: Lepopäivä! Ensimmäinen oikea lepopäivä varmaan vuoteen, hui!
Lauantai: Sali (lämmittelyt + selkä, rinta, vatsa) 2h, intervallitreeniä (3min x 10, välissä 1min palautus) lämppineen 1h, sekä illansuussa pieni kevyt rullistelulenkki.
Sunnuntai: Aamuaerobinen 2h, sali (lämpät + jalat) 2h, sekä illalla pienesti agilitytreeniä.

Aamuaerobinen on peruskestävyystreeniä, sykealueen ollessa 116-136 ja se tapahtuu tällä hetkellä reippaalla kävelyllä. Alamäet täytyy hölkätä, jotta pysyy tuolla alueella. Tälle viikolle olen tosiaan suunnitellut ihan oikean lepopäivän. Aina aikaisemmin suunnitelma on jostain syystä hiukan kussut, on ollut vaan niin laiska olo, että on ollut pakko tehdä edes JOTAIN! Mutta nyt olen päättänyt levätä perjantain. Perjantaina meinasin hypätä lapseni kanssa linkkiin ja hurauttaa keskustaan ostoksille. Listalla nyt ne rullaluistimet ykkösenä! Stadiumissa oli aika päheet rullikset 39,90€. Toivottavasti Jyväskylän Stadium myy niitä. Lisäksi hankinnassa olis myös Foam Roller. Askel kohti aktiivista kehonhuoltoa...



Kuva napattu Stadiumin sivuilta https://scontent-a.xx.fbcdn.net/hphotos-xap1/t1.0-9/10476618_10203697305694536_2261409922893900690_n.jpg

 Olen muuten treenaillut leuanvetoakin tässä pari päivää, sain tangon oviaukkoon - jee! Muutamia päivässä, niin eiköhän siinäkin kehity... Hitaasti kai se hyvä tulee? NIIN! Ja juoksutossut on juostu kirjaimellisesti puhki. Onneksi on vielä toiset ehjät, mutta kai tässä pitäisi taas juoksukengätkin hankkia. Toisaalta aika siistiä, kun pääsee ostamaan jotkut ihanan väriset... Vaan eipä tähän hätään muuta, ta ta!






Kyllä se juhannuskokko siellä näkyy, kun oikeen tihrustaa!







Takapakkia

Oikeastaan voiko edes puhua takapakista, kun koko kevät on mennyt sairastellessa...
Kevään ajan jalka vaivasi, eikä juoksusta oikein tullut mitään. Lopulta olin kuukauden juoksukiellossa. Jalka on nyt onneksi parantunut! Kevään mittaan oli muutama flunssakin kärsittävänä ja nyt taas puolisentoista viikkoa kesäflunssaa takana. Talviturkkini kerkesin heittämään ja flunssaannuin. Onneksi alkaa jo helpottamaan ja kävin tänään jopa puskemassa pari lenkkiä ja pelaamassa naisten kanssa pesäpalloa. Täytyy sanoa, että ensimmäinen lenkki oli melko tuskaa kaiken rä'än ja hapotuksen kanssa. Ihan täysin tervehtynyt en ole, laitetaan sen piikkiin! Pesistä oli mahtavaa käydä kokeilemassa pitkästä aikaa. Siitä lienee tulossa tiistai-iltojen piristys.

Hiisin kanssa on aloitettu agility kovalla höngällä. Ihan mahtavaa olla taas niin rakkaan lajin parissa. Vuoden verran olen suunnilleen ollut poissa agilityn sykkeestä ja nyt onkin intoa taas! Nyt tulee ainakin kesän varmaan käytyä kaksi-kolme kertaa viikossa agilitykentällä, ihan huippua! Lisäksi kävin hankkimassa Plantagenista kukkakeppejä, joita vähän tuunailin ja aloitin opettamaan Hiiselille pujottelua 2x2 -tekniikalla. Jänniä aikoja.

Nyt on tosiaan puolisentoista viikkoa ollut taukoa salilta ja juoksemisesta. On ollut kyllä tylsää. Onneksi on futua tullut, onpahan ollut jotain tekemistä iltaisin (ja öisin). Itse kannatan tunnesidonnaisista syistä Englantia. Ei tosin eka peli ainakaan liian vahvasti mennyt heillä... Viikonloppuna oli lisäksi agilityn SM-kisat Tampereella. Niitä tuli myös ihaltua livestreamin kautta.

Olen aika vahvasti joko-tai -tyyppi. Kun olen nyt ollut kipeänä, enkä ole päässyt liikkumaan, olen purkanut turhautumistani syömällä. Pystyn pitämään "normaalitilanteissa" oikein hyvin yllä itsekuriani ja dieettiä, mutta ilmeisesti kun koen suuria (tai "suuria") tunteita, on ne helpompi käsitellä samalla kun mussuttaa jotain epäterveellistä. Uskon kuitenkin, että tästäkin tavasta on mahdollista oppia pois.

Huomenna on tarkoitus mennä salille pitkästä aikaa, kuinkahan siellä osaa taas toimia... Tämän viikon hankintalistalla on muuten pesisräpylä, sykemittarin vyö ja rullikset! Hyviä kelejä liikkumiseen on nyt ollut: viileää, tuulista ja välillä on vähän tihkutellut. Toivottavasti samat olosuhteet nyt jatkuvat, kun minäkin pääsen liikkeelle!

Nämä väärät ei olleet taktikointia. Harjoitellen ne suorenee. Ehkä.